Oikeustiede:toissijainen takaus
Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.
Määritelmä on takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999, takauslaki) 2 §:n 2 kohdassa. Takaus on toissijainen, jollei toisin ole sovittu.
Takaussäännöksiä uudistettaessa laissa omaksuttiin sama lähtökohta kuin kumotussa laissakin oli. Takaaja vastaa takauksen perusteella velallisen velasta velkojalle, jos suoritusta ei saada velalliselta. Tuolloin puhuttiin laillisesta takauksesta. Nimi muutettiin takauslain säätämisen yhteydessä. Käytäntö oli ja on kuitenkin toisella kannalla ensisijaisuuden osalta. Omavelkaisia takauksia oli ja on paljon enemmän kuin harvinaisia toissijaisia takauksia. Takaajalle edullisempi toissijainen takaus haluttiin kuitenkin pitää lainsäädännössä lähtökohtana.
Pääjako toissijaisiin ja omavelkaisiin takauksiin koskee kaikkia erilaisia takaustyyppejä, kuten täytetakausta ja pankkitakausta.Kirjoittaja: Ari Saarnilehto
Käytetyt lähteet
AurejärviE2001, EIF-I, HE189/1998, Saarnilehto&al2012
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.7.2025: Oikeustiede:toissijainen takaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:toissijainen takaus.)